KARBUJON HISTORIA, LYHYT OPPIMÄÄRÄ

(TEKSTI ON KUVAAN, JOSSA KOSMINEN MUNA SYÖKSYY TELLUKSELLE. Kirjan kuva yksi.)

Itse sana KARBUJO on esperantoa ja merkitsee sananmukaisesti ”Hiilimaata”. Tällä viittaan seudun tuliperäiseen maaperään mullistuksineen, joiden yhteydessä oli tuhoutunut kaikki se, mikä ylipäätänsä inhimillisesti ajatellen on mahdollista tuhoutua.
Maailmankaikkeutemme on syklinen ja alati värähtelevä. Tämä koskee niin makromaailmaamme kuin universumimmekin syvimpiä- ja perustavaa laatua olevia rakenteita. Tämän vuoksi ei ole lainkaan ihmeellistä, että yksi kulttuuri tuhoutuu ja toinen nousee edellisen raunioista. Totaalisen tuhon jälkeen syntyy jotain aivan uutta, jolla ei ole yhtymäkohtia edellisen kehityksen kanssa. Näin kävi myös Karbujossa.

Karbujon sijainti on jossain määrin mysteeri. Se sijainnee subtrooppisella vyöhykkeellä. Isoista maantieteellisistä korkeuseroista johtuen, alueella on lumisia vuorenhuippuja ja toisaalta maanalaisten kuumien kanavien aiheuttamia kuumia lähteitä. Fauna ja floora ovat monimuotoisia ja lajien kirjo huumaava. Sisämaan makeata järvet, vuoristopurot ja joet tuovat oman osuutensa vesien elämään, toisaalta suolapitoinen merivesi laajoine rannikkoalueineen ja saarineen täydentää elollisten kirjon kuvaa käsittämättömällä monipuolisuudellaan.
Entä tämän kaiken alku, se hetki, kun totaalisesti tuhoutunut elämä synnytti uuden varovaisen henkäyksen kohti uutta nousua. Hetki, jolloin ensimmäinen solu jakaantui kohoavan auringon kera ja pitkän prosessin tuloksena syntyi mustarastas, joka aloitti maailmoja syleilevän sävelkulkunsa.

Kun olen tutustunut Karbujon pyhiin kirjoituksiin, museoiden aarteisiin ja tiedemiesten kammioiden salaisuuksiin, olen yhä vakuuttuneempi kaiken alkaneesta mystisestä tapahtumasta. Pyhiksi luokitellut tekstit, temppelien freskot ja luolien maalaukset kertovat Kaiken Alusta:
”Jylinällä syöksyi tulireunaisten pilvien keskeltä hehkuva kosminen muna. Se räjäytti tullessaan jättimäisen kraaterin ja sinkosi ympärilleen plasmaa, joka piti sisällään mikroskooppisia katkenneita ketjuja kosmisesta elosta. Näin kylvettiin jumalten toiveet uuteen maaperään ja seurasi ajanjakso, jolloin kaikki vanha oli unohdettu ja kosmisen tiedon siemen kylvetty.”

Jumalien pyrkimys on monistaa itseään ja luoda jotain puhdasta, kaunista ja harmonista, värähtelyä, joka monistaa itseään virheettömästi ja saa maallisen muodon. Muuttujia on kuitenkin liikaa ja jokainen jättimäinen koe kasvaa mittoihin, joka ylittää luojiensa tiedot ja taidot. Niin nytkin. Kosmisen räjähdyksen seurauksena tiedon ketjuun pujahti virhe, joka aluksi oli huomaamaton ja joka pääsi monistamaan itseään sen hurmoksen keskellä, jonka uusi kasvu ja sen seuraaminen aiheutti. Kunnes… oli myöhäistä. Silmät on helppo ummistaa. Jopa jumalat ovat sokeita erheilleen.

(JATKUU MYÖHEMMIN).